Tässä näkymä kahdelle kadulle naapurustossani. Toisen kadun nimi on Hemtrevlighetensgata ja toisen Den-absoluta-motsatsen-till-hemtrevligheten-sgata. Arvatkaapa vain kummalla kadulla minä asun?
En ole mikään Sakke S. kuvankäsittelyssä.
Asun siis Olofshöjd -nimisessä opiskelija-asuntolakompleksissa, jossa sijaitsevat tämän hotellin lisäksi asuinalueeni ainoat rakennukset, joita suunniteltaessa funktionaalisuus on ajanut kauneusarvojen edelle. Lue osuva Olofshöjd -kuvaus täältä.
Vaikkeivat odotukseni olleet kovin korkealla, olin silti vadelmaveneenpunaisessa mielessäni toivonut, ettei opiskelija-asuminen Ruotsissa tarkoittaisi samaa kuin Suomessa. “Ovathan hostellitkin Ruotsissa viihtyisämpiä kuin missään muualla Euroopassa”, kulki logiikkani.
Väärässä olin. ”En olisi ruotsalaisista uskonut, tollaseen putkaan laitetaan nuoria ihmisiä! Ja sää oot sentään yliopisto-opiskelija, etkä mikään etiopialainen tiskari!”, äitini kauhisteli kuvailtuani yhteiskeittiömme törkyistä jääkaappia ja lajittelematonta jätettä n. kahden kuukauden ajalta sisältänyttä roskista. Vähän epäselväksi jäi, minkä vuoksi n:nnen vuoden yliopisto-opiskelija ansaitsisi paremmat asuinolosuhteet kuin etiopialainen tiskari, mutta muuten äitini kommentissa tiivistyivät omatkin tuntemukseni.
Onneksi on Ikea. Kävin ensimmäisen viikon aikana Ikeassa kolme kertaa, mikä on yhtä monta kertaa kuin tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Huoneessani ei huonekalujen lisäksi ollut yhtään mitään, joten jouduin ostamaan kaikki perustarvikkeet patjasta ja astioista lähtien. Näin jälkikäteen ehkä vähän hävettää, ettei mielessäni edes käynyt ostaa esimerkiksi juuri astioita käytettyinä, vaan pidin itsestäänselvänä, että ostan kaiken Ikeasta. On se niin kätevää, kun kaiken voi ostaa saman peltikaton alta. Ja niin h a l v a l l a. Ostin mm. salaattilingon, koska se maksoi vain 35 kruunua. Olen ostanut salaattia täällä nyt kaksi kertaa, enkä ole lingonnut kumpaakaan kerää.
Ikea-huumassani päätin myös syödä Ikean ravintolassa. Ja siellä, jonottaessani ruokaani mukavaa Ikea-päivää viettävien ruotsalaisperheiden ympäröimänä, minuun iski ensimmäista kertaa yhteentoista vuoteen todellinen lihanhimo. Liekö syynä kolmen päivän myslidieetin aiheuttama proteiinien puutostila vai ruotsalaisen assimilaatiopolitiikan tehokkuus, pystyin vain hädin tuskin hillitsemään itseni tilaamasta suurta lihapulla-annosta perunamuusilla. Sen sijaan tilasin quinoasalaattia ja tunsin itseni omaksi naurettavaksi itsekseni.
Vähän jäi kyllä harmittamaan, etten antanut periksi lihanhimolleni. Olisi ollut hauska testata, pystynkö syömään kahtakymmentä lihapullaa.
Ei tämä huoneeni vieläkään millään asteikolla viihtyisä ole, mutta olen onneksi kuukaudessa tottunut näihin askeettisiin oloihin. En viihdy, mutta toisaalta en myöskään enää näe painajaisia tuosta keittiöstämme. Mielen sopeutumiskykyä ei näyttävästi koskaan pidä aliarvioida.
Hei, miten loistavaa, että plokkailet sieltä Ruotsinmaalta. Kiinnostavia, arkisia havaintoja. Huhtamolaisten ajatuksenjuoksua ei ole helppo ymmärtää, mutta jotenkin sain Arjan pointista kiinni.
Pärjäilethän, eikun siis pärjäät!
Aurinkoa!
Joo, äitee varmaan pillastuu kun kuulee, että olen toistanut sen kommentin täällä kaiken kansan nähden.
Tervetuloa vierailulle jos vaan kiireiltäs kerkiät!
Pus!
Hehehe.. No hyvä puoli on, ettei vaihdossa paljoa opiskelijakämpillä hengata, kun on niin paljon kaikkea kivaa.
Hitsi kun tulee omat vaihtariajat mieleen sun tekstiä lukiessa, tosin täytyy todeta ettei Newcastlen ihmiset olleet mitään niinkuin kuvailemasi onnelliset ruottalaiset. Paikalliset näytti lähinnä jalkapallohuligaaneilta ja ulkopaikkakuntalaiset opiskelijat siltä, kun olisivat tippuneet itseruskettavaa ainetta sisältävään tankkeriin.
Oot muuten hauska kirjoittaja. Kirjoita lissää pian!
Juu, eihän tänne asumaan oo tultu… Tosin tänäänkin oon nyhjännyt täällä koko päivän “lukemassa”. Että oma on vikani jos ahistaa!
Koitan kirjottaa tänne n. kerran viikossa, enempään en laiskuudeltani pysty. En ny tiä tosta hauskuudesta, mielestäni oon lähinnä ärsyttävä!
Siihen mun kaikki blogi-projektit on itse asiassa aina loppuneet; en kestä ku oon kirjottaessani niin s******n mukanokkela. Raivostuttava!
Eiku ai lav juu tsast tö vei juu aar. Sun kirjotukset on huippuhauskoja ja mä nautin myös siitä omaan nokkeluuteensa hermostuvasta meta-Kaisasta, jonka tiedän piileskelevän rivien välissä. Luen sitä vähän kuin ekstrakommenttiraitaa. Tuplahuvi.
Sä oot hauskin kirjoittaja.
Ja äitees on aikamoinen one liner -drottning.
Ikea vs. kirpputorit on hankala. Ongelma: TIEDÄN saavani Ikeasta halpoja ja tiiviskantisia lasipurkkeja. Toki haluaisin kaahia moiset kirppareilta, mutta mitkä ovat takeet, että ne olisivat halpoja saati tiiviskantisia. Tai että niitä ylipäänsä löytyisi. Rankka elämä.
Lisää! Kaisa, lisää!
Puss, socker.
One liner -drottning!
Äitee käski mun itse asiassa oikaista hänestä mahdollisesti joidenkin mielessä syntyneen virheellisen vaikutelman: hän ei tosiaankaan missään nimessä ole mikään änkyräjuntti, vaan kannattaa kaikenlaista kansojen välistä tasa-arvoa. Se oli äiti hänessä, joka sai hänet reagoimaan noin poliittisesti epäkorrektilla tavalla.
Kävi vähän niinko Stubbille. Ei voi koskaan tietää, milloin mikki on päällä.
Ei vaan, ei ole äiti mikään juntti, en vaan voinut vastustaa kiusausta toistaa tuota kommenttia täällä, kun se oli mun mielestä niin hauska.
Ja juu, kirpparit vs. Ikea on kyllä kirppareiden osalta aika hävitty matsi. En mä ainakaan koskaan tule saalistamaan jokaista kippoa erikseen kymmenestä eri Emmauksesta, vaan laiskuus tulee voittamaan aina. Sori, maailma.
Lotta: Juu nou mii sou vell! <3
Ihan mahtavaa tekstiä taas, ei mitään mukanokkeluutta, vaan oikeasti loistavaa! Oot hauska ja tykkään paljon!
Ihana Kaisa ja ihana sun äitikin!
puspus!
No huh! Tässähän menee ihan hämilleen!
Heh, mieleen tulee omat vaihtoaikani Ruotsissa, kun nukuin ekat kaksi kuukautta hierontapöydällä
Tosin sen päälle oli viritelty patja, mutta olihan se peti aika kapee ja korkee…
Ai niin, sulla oli vielä hurjemmat olosuhteet! Nyt täällä joutu jotkut opiskelijat nukkuun ekat viikot puolijoukkueteltassa, kun asunnoista oli niin kova pula. Notta että paskemminki vois aina mennä, lienee tarinan opetus.
Ja kun ne Ikean purkit pinoutuukin niin sopivasti. Ja vie siten paljon vähemmän tilaa kaapissa! Mutta toki piilotan ne hienojen vintidz-kahvipurkkien taakse.
Juu, imago ennen kaikkea. Vähän sama homma esim. henkkamaukan varkkujen kanssa; pakko aina repiä se merkkilappu pois, ettei kukaan vaan näe, mistä ne on ostettu. Cheap Monday -merkki sen sijaan saa aina jäädä paikalleen. Vaikkei niilläkään ny tietty mitään pojoja enää saa kerättyä. Naurettavaa touhua. Mut niin Erkki Tuomiojaki tekee, meinaan repii aina kaikki laput vaatteista irti. Vaikken ny tietty tiä, kuinka pitkälle Ekin esimerkkiä kannattaa näissä tyyliasioissa seurata.