Muutin. Mikä on mukavaa. Elämänlaatu nousi kivasti.
Rappukäytävä
En tosiaan viihtynyt siellä Olofshöjdissä yhtään. Yritin kyllä kotoutua. Kuuntelin Tom Waitsin ‘Anywhere I Lay My Headia’ ja koitin samastua sanoihin. Aina silloin tällöin onnistuinkin. “Anywhere I lay my head, I’m gonna call my home. Oon mä hurja!”, ajattelin niinä hetkinä, kun näin siinä keittiössämme jonkinlaista rappioromantiikkaa.
Mutta kyllä minä aika monta kertaa mieluummin kuuntelen Beyoncéa ja olen nynny täällä valoisassa yksiössäni, kuin hurja siellä kopissani. Sitä paitsi Tom Waitsilla ei tainnut olla mielessään ruotsalaiset opiskelija-asuntolat silloin, kun hän kirjoitti nuo kyseiset lyriikat.
Uusi asunto sen sijaan on tuntunut kodilta alusta lähtien. On lautalattiat, katto korkealla, isot ikkunat – ja oma keittoseinä. En olisi ikinä uskonut, että voin tulla niin onnelliseksi siitä, että saan tiskata tiskini oikeassa tiskialtaassa vessan lavuaarin sijaan.
Yksiöni sijaitsee vanhalla 1800-luvun tehdasalueella, joka on käynyt hienosti sanottuna melkoisen gentrifikaation läpi. Toisin sanoen täällä asuu aika paljon ihmisiä, jotka luultavasti ainakin silloin tällöin kuuntelevat Tom Waitsia ja miettivät, että “Fan, mä olen tuff, asun vanhassa tehtaassa!” – ja lähtevät sitten Volvollaan mainostoimistoon töihin.
Käytävä
Ja töiden jälkeen he menevät lähi-Icaan ostamaan goji-marjoja. Niitä nimittäin promotaan siellä joka toisen hyllyn päässä, joten kai niitä joku sitten ostaakin. “Supermarjoja” on tarjolla ainakin kuivattuina, pakastettuina, jauhettuina, jogurttipäällysteisinä, mehuna sekä mysliin ja leipään sekoitettuna. Tummaa suklaata syödään myös paljon. Sitä on kassojen vieressä jättimäisessä hyllyssä arviolta 50:tä eri laatua. Nämä bobot on helppo segmentoida.
Minut mukaan lukien näyttävästi. Aamulla juuri söin pakastemarjasekoitusta, jossa oli niitä goji-marjoja, karhunvatukoita, mustikoita, tyrnimarjoja ja punaherukoita. Enää en tosiaankaan ajattele olevani hurja. Sen sijaan ajattelen, että jos tästä antioksidanttimäärästä huolimatta joskus vanhenen, sairastun ja/tai kuolen, joku saa maksaa.
Tässä vielä fotorundi asunnosta.
Näkymä ovelta
Keittiönurkka
Tietokonenurkka
Televisionurkka
Nukkumisnurkka
Eteinen
Hej!
Taas tuli itku kun luin ja näin kuvat! Oikeastaa eka itku täällä. Mutta voi kun on mukavan näköistä, ja aivan erinlaista! Toivottavasti olo paranee nyt niin paljon että viihdyt siellä koko kevään!
Voi ei voi ei! Älä itke, Karu-kulta! Ajattele Way Out Westiä! Mut joo, tää on ihan koti. Ihmeellistä, kuinka paljon asunto vaikuttaa viihtymiseen ja mielentilaan yleisemminkin. Nyt mulla on sellanen olo, etten halua lähteä täältä koskaan pois. Että melkoista draamaa odotettavissa sitten toukokuussa…
Mahtavaa, että pääsit muuttamaan! Toi on niin totta, että viihtyisä/oma asunto vaikuttaa ihan sikana mielentilaan ja yleiseen viihtyvyyteen.
Katotaan sit keväällä tuutko sä ollenkaan takaisin.
Kyl mä täältä takas Suomeen tuun, mut nyt pelkona on, että kotihiireilen täällä kämpässä vaan koko kevään ja kaikki seikkailut kaupungilla menee ihan ohi!
ihanalta näyttää kotisi
.
Tackar! Tää on tällanen karu mummola pitsiverhoineen. Viihdyn.