En näyttävästi kykene sitoutumaan edes blogiin, mutta yritän nyt puhaltaa vanhaan liekkiin henkeä vielä kerran.
Aiheena on autoton keskusta. Täällä on melkein sellainen. Göteborgin ydinkeskusta ei virallisesti ole autotonta aluetta, mutta käytännössä autolla ajaminen on tehty siellä hankalaksi. Autolla liikkumista vaikeuttaa jo pelkästään se, että iso osa keskustan rakennuskannasta ja -kaavasta on 1800-luvulta tai aiempaa, joten kaupunginosaa ei lähtökohtaisesti ole suunniteltu autoilijoiden ehdoilla. Kapeille kaduille ei kovin montaa Volvoa mahdu yhtä aikaa. Autottomuuteen suhtaudutaan kuitenkin selkeästi positiivisesti Göteborgin nykyisessäkin kaupunkisuunnitellussa, sillä moni keskustan kaduista on muutettu kokonaan kävelykaduiksi, ja muilla esimerkiksi pysäköiminen on tehty lähes mahdottomaksi.
Ei tilanne kuitenkaan täälläkään aina näin auvoinen ole ollut. Elettiin täälläkin 60-luvulla, jolloin grynderit paloivat halusta moukaroida keskusta ja läheiset työläisten puutalokorttelit maantasalle. Aktiivinen ja ilmeisen vaikutusvaltainen kansalaisliike kuitenkin käänsi yleisen mielipiteen betoniarkkitehtuuria vastaan, ja grynderit joutuivat tyytymään suomalaistyyppisten lähiöiden pystyttämiseen. (Näissä lähiöissä muuten asui/asuu tietenkin huomattavan paljon suomalais- ja muita siirtolaisia. Eräs ratikkareitti tunnetaan ilmeisesti vieläkin nimellä ‘Vitlökslinje’, koska sillä kulki käytännössä pelkästään lähiöstään tehtaaseen ja takaisin matkaavia maahanmuuttajia – jotka käyttivät reilusti tuolloin ruotsalaiseen nenään eksoottiselta haiskahtavaa valkosipulia.)
Toisen kerran kansalaistoiminta pelasti keskustan turkulaistyyppisiltä elvytystoimilta 90-luvulla, kun alueelle oli tarkoitus rakentaa – tadaa – toriparkki. Aktivistit osoittivat mieltään kyseisellä torilla viikon verran yötä päivää ja keräsivät 10 000 nimeä adressiin parkkihallia vastaan. Toisin kuin Turussa, täällä kansalaismielipidettä myös kuunneltiin ja toriparkki-ideasta luovuttiin. 
Kun näkee, kuinka vilkas ja dynaaminen (oksennus) Göteborgin keskusta on, tekisi mieli kutsua Turun ja Helsingin kaupunginvaltuustot tänne opintomatkalle. Göteborgilaiset voisivat ystävällisesti fikan ja pullan äärellä kertoa, että kapunginkeskustan vetovoimaa ei 2000-luvulla lisätä ohjaamalla sinne lisää liikennettä.
Mutta eivät taida turkulaiset ja helsinkiläiset olla kiinnostuneita. Olen ihan varma, että Jussi Pajunen nukkuu joka yö Alvar Aallon 60-luvulla suunnittelema Helsingin keskustan asemakaavaehdotus tyynyn alla. Tässä kyseisessä suunnitelmassa olisi mm. rakennettu Pasilasta keskustaan pilareiden varassa oleva moottoritie, Vapaudenkatu, koska tärkeintä modernissa kaupunkisuunnittelussa akateemikko Aallon mielestä oli, että lähiöistä pääsee kätevästi autolla keskustaan ostoksille. Epäilemättä Pajusen unelmien Helsingissä länsimetron sijasta moottoritietä jatkettaisiin Stockalle asti, jotta Westendistä pääsisi täräyttämään sataakahtakymppiä samppanjabaariin ja takaisin.
Pajusesta puheenollen: Täällä hyväksyttiin hiljattain ehdotus ruuhkamaksujen käyttöönotosta, mitä paikallinen Kokoomuskin lopulta kannatti. He perustelivat puoltavaa kantaansa ruuhkamaksua vastustaville äänestäjilleen sillä, että ruuhkamaksut ovat tehokkain keino kerätä rahaa erilaisiin infrastruktuuriprojekteihin, joilla mm. parannetaan kaupungin julkisen liikenteen toimintamahdollisuuksia.
Jussi Pajunen, miksi sinä et ole tätä mieltä?


Just nii. Naulan kantaan.
Juu. Tuli taas oltua oikeassa.